Yksi tavallisimpia riitatilanteita mitä yksityishenkilö kohtaa, liittyy jonkinlaisen käytetyn kulkuneuvon kauppaan. Tämä voi olla yhtä lailla auto, vene, vesijetti, kuin vaikkapa polkupyörä. Lajilla ei ole väliä. Sillä mitä on sovittu, ja miten on kaupanteossa toimittu, on.
Laki suojaa huolellista ostajaa. Vastaavasti laki suojaa laajasti myös vilpittömässä mielessä olevaa, kansankielellä rehellistä, myyjää.
Kysymys onkin, miten asia lopulta ratkaistaan, kun ainoaksi takuuksi tuntuisi jäävän se kuuluisa perävalotakuu, eikä ostettu ajopeli kaupanteon jälkeen ollutkaan niin hyvä ja hieno, kuin mistä kauppaa tehdessä oli vakuututtu.
Mitkä lait, ja mitä niissä sanotaan?
Riippuen tilanteesta, käytetyn ajoneuvon kauppaa koskeva riita tulisi ratkaistavaksi joko kuluttajansuojalain tai kauppalain nojalla. Räikeissä tapauksissa voidaan apuja hakea myös oikeustoimilain, ja jopa rikoslain puolelta.
Rajataan käsittely kahteen ensiksi mainittuun, joista kuluttajansuojalakia sovelletaan, kun kulkuneuvo on ostettu liikkeestä, tai tietyin edellytyksin välittäjältä. Kauppalakia taas sovelletaan, kun yksityishenkilöt ovat käyneet keskenään kauppaa.
Kummankin lain lähtökohdat ovat yhtäläiset, kuluttajansuojalakia voidaan pitää jonkin verran ostajamyönteisempänä.
Kummankin mukaan kaupan kohteen on vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Vastaavasti tämän on vastattava niitä tietoja, mitkä kaupan kohteesta on annettu etukäteen. Elleivät edelliset täyty, voidaan kaupan kohteessa katsoa olevan virhe.
Virheestä tulee myyjän ongelma silloin, kun tämä on ollut olemassa kaupantekohetkellä. Myyjä on pääsääntöisesti vastuussa kaupantekohetkellä virheellisen kulkuneuvon ostajalle aiheuttamista vahingoista ja /tai ylimääräisistä kustannuksista, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin.
Kauppalain alla toimittaessa ostajan tulee kyetä osoittamaan, että virhe oli olemassa kauppaa tehtäessä. Kuluttajansuojalaki on ostajalle armollisempi, ja pääpiirteissään olettaa virheen olleen olemassa, jos tämä ilmenee vuoden kuluessa kaupanteosta.
Ostajan tulee virhetilanteessa täyttää velvollisuutensa reklamoida, eli ilmoittaa virheestä ja tähän perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa. Ostajan tulee myös myötävaikuttaa asiaan siten, ettei kaupan kohde entisestään huonone, tai vahingoitu lisää.
Virheen seurauksena kyseeseen voivat tulla virheen korjaaminen, hinnanalennus, kaupan purku ja /tai vahingonkorvaus.
Koska asia on pääpiirteissään näin yksinkertainen, mistä sitten ylipäätään riidellään?
Mistä riidellään?
Kun käytetyn ajoneuvon kauppaan liittyvistä, kaupan jälkeisistä vastuista riidellään, kiinnittyy ensisijainen huomio yleensä siihen, vastasiko kaupan kohde sovittua.
Toisin sanoen, vastasiko kaupan kohde niitä tietoja mitkä myyjä oli tästä antanut, ja /tai oliko tämä muuten sellainen, huomioiden mm. kulkuneuvon hinta, ikä, ulkoinen kunto, ajetut kilometrit, käyttötunnit, huoltohistoria jne., kuin mitä ostajalla oli perusteltua syytä olettaa.
Vanhasta ei tule kaupanteossa uutta, eikä halvalla voi lähtökohtaisesti olettaa saavansa kallista. Kyse on siis siitä, oliko ostettu kulkuneuvo ylipäätään sellainen, mitä niin sanotulla yleisellä elämänkokemuksella varustettu ostaja saattoi kyseisessä kaupassa kuvitella ostavansa.
Räikeät tapaukset, ja esim. sellaisten tietojen pimittäminen, mitkä olisivat tiedossa ollessaan vaikuttaneet kauppaan, kääntävät vaa’an melko nopeasti ostajan hyväksi.
Sen sijaan erityyppiset, muutoin vain ajallisesti kaupanteon jälkeen ilmenevät viat sekä muut virheellisyydet, mihin vastaavaa selkeyttä ei liity, ovat kuluttajien keskinäisessä kaupankäynnissä huomattavasti vaikeampi ratkaistava.
Ostaja pitäköön varansa
Asiassa tulee vielä huomioida, että arvioitavaksi tulee paitsi se, mitä ostaja tiesi ennen ostopäätöksensä tekemistä, myös se, mitä tämän olisi tullut tietää, taikka ymmärtää.
Ostajan ennakkotarkastusvelvollisuus pitää sisällään velvoitteen perehtyä kaupan kohteeseen huolellisesti. Sellainen virhe taikka puutteellisuus, joka olisi ollut tavanomaisin toimin havaittavissa, mutta mihin ostaja ei ole kiinnittänyt huomiota, ei lähtökohtaisesti oikeuta korvauksiin taikka hyvityksiin.
Niin ikään, jos jokin kaupan kohteen puute taikka virheellisyys on ennen kaupantekoa nimenomaisesti todettu, ja kauppa tehty tästä huolimatta, ei kyseiseen ole enää vetoaminen.
Erityisesti yksityishenkilöiden kesken tehtävässä kaupankäynnissä on ostajan omalle toiminnalle annettava merkitystä. Huolellinen ostaja perehtyy ennen kaupantekoa riittävästi, ja kysyy ne kysymykset, joilla olisi merkitystä kaupanteon kannalta.
Jos jokin virhe taikka puutteellisuus havaitaan, ei huolellinen ostaja tee kauppaa ottamatta ensin selvää esimerkiksi siitä, minkä verran tämän korjaaminen tulee maksamaan. Ostajan omat laiminlyönnit koituvat tämän omaksi harmiksi myöhemmin.
Vastaavasti huolellinen myyjä kertoo ostajalle ne tiedossaan olevat, epämieluisatkin seikat, joilla voisi olla vaikutusta ostajan ostopäätökseen.
Seuraamukset, ja missä riidellään?
Entä sitten ne seuraamukset?
Jos kaupan kohteessa havaitaan sellainen virhe, mikä kuuluu myyjän vastuulle, ovat keinovalikoimassa jo edellä mainitut virheen korjaaminen, hinnanalennus, kaupan purku ja /tai vahingonkorvaus.
Se, mikä edellisistä on tarkoituksenmukainen vaihtoehto, tai ylipäätään mahdollinen vaihtoehto, riippuu käsillä olevasta yksittäistapauksesta.
Pääsäännön mukaan tulisi pyrkiä virheen korjaamiseen.
Jos virheen korjaaminen ei ole mahdollista, tai myyjä ei muuten tätä mahdollisuuttaan halua käyttää, tulevat kyseeseen muut vaihtoehdot.
Esimerkiksi hinnanalennus, eli kauppahinnan jälkikäteinen täsmäyttäminen, vastaamaan paremmin kulkupelin arvoa kaupantekohetkellä, on usein toimiva vaihtoehto.
Mikäli asian selvittely osapuolten välillä, joko asiamiesten avustuksella taikka ilman, ei tuota tulosta, on asiassa vaihtoehtona tuomioistuinpolku. Liikkeestä, taikka välittäjältä ostetun kulkuneuvon osalla vaihtoehtona voi olla myös kuluttajariitalautakunta.
Erityisesti riitaprosessien huomattavankin pitkä kesto huomioon ottaen, asian sopiminen tavalla taikka toisella on kuitenkin vahvasti suositeltavaa.
Lopuksi
Edellä on käyty läpi käytetyn kulkuneuvon kauppaan liittyviä virhe- ja vastuuasioita pääpiirteissään. Kuten havaitaan, vastuunsa ja velvollisuutensa on ostajalla ja myyjällä kummallakin.
Vaikka edellä käsiteltiin nimenomaan käytettyjen kulkuneuvojen kauppaa, voi vastaavaa soveltaa lähes minkä tahansa käytetyn esineen kauppaan.
Yhtälailla, vaikka edellä käsiteltiin asiaa yksityishenkilönäkökulmasta, soveltuvat samat kauppalain säännökset ja periaatteet myös yritysten väliseen kaupankäyntiin. Yrittäjille muistutuksena kuitenkin, että elinkeinonharjoittajalle asetettu huolellisuus- ja selonottovelvollisuus ovat selvästi yksityishenkilöä korkeammalla tasolla.
Hyvää kesää, ja onnistuneita, virheettömiä, kauppoja! Jos toisin kävisi, apuja löytyy.
– Samuli