Sopimukset on pidettävä, pacta sunt servanda. Lause, jonka jokainen tuntee, ja minkä jälkiosan jokainen juristi tuntee myös.
Sopimusten pysyvyyttä suojataan lainsäädännössä usein tavoin. Sopimusten itsensä tekemistä taikka sisältöä ei toisaalta, suhteellisen harvalukuisia poikkeuksia lukuun ottamatta, juurikaan säännellä.
Sopimisen muoto on hyvinkin vapaata, eikä tavallisesti sellaisenaan ole sopimuksen sitovuuden edellytys.
Vapaamuotoisestikin sitovaa
Ellei toisin ole nimenomaisesti säädetty, sopimus voi olla paitsi kirjallinen, yhtä lailla suullinen, hiljainen tai muulla tavalla pääteltävissä oleva (implisiittinen), kauppatapaan tai aiempaan käytäntöön perustuva, tai vastaava.
Kaikki edellisistä ovat yhtä lailla sopimuksia, ja ehdoiltaan näiden osapuolia sitovia.
Vaikka sopimusten tekemisen muotoa ja sopimusten itsensä sisältöä säännellään varsin vähän, näissä pysymistä vahditaan sitäkin tiukemmin.
Yksiselitteinen lähtökohta on, että sopimus sitoo tämän osapuolia, sen sisältöisenä kuin se on tehty.
Mikäli sopimuksen sisällöstä ja ehdoista yksipuolisesti poiketaan, aiheutuu rikkomisesta seuraamuksia.
Rikkomuksesta seuraamuksia
Riippuen siitä, onko kyseessä millainen sopimus, ja onko tämä tehty yritysten vaiko yksityishenkilöiden välillä, pääsääntö on, että rikkomuksen tekijä on velvollinen korjaamaan rikkomuksensa, ja /tai velvollinen korvaamaan aikaansaamansa vahingon.
Se, mitä sitten korvataan ja miten, vaihtelee.
Korvattavaksi määräksi voisi tulla toisen sopimuspuolen saattaminen tilanteeseen, joka vastaisi sitä, ettei sopimusta olisi tehty lainkaan (negatiivinen sopimusetu).
Erityisesti yritysten välillä tavallista kuitenkin on, että toinen osapuoli olisi saatettava tilanteeseen, joka vastaisi sitä, että sopimusvelvoitteet olisi täytetty asianmukaisesti (positiivinen sopimusetu). Edellisen mukaan määräytyvä korvaus on usein selvästikin suurempi.
Vielä on mahdollista, että sopimuksessa olisi sovittu jonkinlaisesta sopimussakosta. Tämä sopimussakko voi tulla maksettavaksi rikkomustilanteessa riippumatta siitä, onko asiassa aiheutunut vahinkoa ja minkä verran. Riittävää on, että sopimusta on rikottu.
Onko sitovuuteen poikkeuksia?
Koska sopimusten tekemisen vapautta suojataan laajasti, ja vastaavasti rajoitetaan varsin vähän, olettama on, että sopimusosapuoli itse tiesi kannattiko hänen kyseisenlaiseen sopimussuhteeseen lähteä.
Kun osapuoli sitten sopimukseensa lähti, sopimuksessaan hän pysyköön.
Kysymykseksi nouseekin, onko edelliseen minkäänlaisia poikkeuksia?
Kuten yleensäkin, kyllä on, mutta ei kovin helposti sovellettavaksi tulevia.
Pätemättömyyttä ja kohtuuttomuutta
Laki tuntee erilaisia sopimuksen (oikeustoimen) pätemättömyysperusteita, minkä käsillä ollessa voidaan kyseinen sopimus todeta sen osapuolta (tai osapuolia) sitomattomaksi.
Tällaisia pätemättömyysperusteita ovat pakko, petollinen viettely (l. käytännössä huijaus), toisen osapuolen pulan, ymmärtämättömyyden, kevytmielisyyden tai riippuvaisen aseman hyväksikäyttö, erhekirjoitus (l. ilmeinen virhe), nk. kunnianvastainen ja arvoton menettely ja valeasiakirja. Lisäksi osapuolen oikeustoimikelpoisuuden puute aikaansaisi pätemättömyystilanteen.
Jonkin edellistä tai useamman käsillä ollessa voidaan katsoa, ettei sopimus ole tämän osapuolia sitova.
Vielä laki tunnistaa mahdollisuuden sopimuksen, tai tämän yksittäisen ehdon kohtuullistamiseen.
Kohtuullistamistilanteessa sopimus on osapuolia sitova, mutta tiettyä sopimuksen ehtoa tai kohtaa voidaan muuttaa, tätä kohtuullistaen.
Sopimuksiin usein otettava ns. force majeure -ehto on yllä olevista erillinen, mutta niin ikään mainitsemisen arvoinen.
Olennaisena erona on, että force majeure -ehto on jo itsessään osa sopimusta. Mainitulla ehdolla voi sopimuksen noudattamisvelvoitteista tietyissä tilanteissa vapautua, mutta sopimus itsessään on osapuolia sitova ja pätevä kaikilta osin.
Muutama huomio
Kuten jo edellä on annettu ymmärtää, pätemättömyys- ja kohtuuttomuuspykäliä sovelletaan varsin harvoin. Lisäksi näyttövelvollisuus asiassa on sillä, joka tällaiseen vetoaa.
Edellisten kautta ei sopimusvelvoitteistaan vapautumiseen näin ollen kannata lähtökohtaisesti luottaa.
Korostettakoon myös, että se, että tekee huonon sopimuksen ei ole pätemättömyys- taikka kohtuullistamisperuste. Asiassa tarvii olla erityisiä syitä.
Force majeure -ehdon soveltumisesta saadaan niin ikään monet riidat aikaiseksi, osapuolten ollessa erimielisiä siitä, onko käsillä force majeure -tilanne vaiko ei.
Vielä erillään on pidettävä se, että osapuolten yhteisellä suostumuksella voidaan sopimuksia toki muuttaa; ilman pätemättömyysperustetta, taikka kohtuuttomuutta, taikka muutakaan.
Lopuksi
Vastaus alun otsikon kysymykseen on siis kyllä, paitsi joskus.
Sopimukset sitovat näiden osapuolia sellaisena kuin nämä on tehty, paitsi jos eivät sido.
Pätevissä ja sitovissa sopimuksissa on kuitenkin pysyttävä, ja myös silloin, vaikka toinen osapuoli sopimusta rikkoisi. Rikkomisesta syntyy tekijälleen seuraamuksia, eikä rikkomiseen kannata vastata samanlaisella, ja liittyä seuraamusten saajien joukkoon.
Asia on siis monimutkaisuudessaan yksinkertainen, ja päinvastoin. Jos asia arveluttaa …
/Samuli