Parempi laiha sopu kuin lihava riita, sanotaan.
Näinkin asia varmasti on, mutta muutama ajatus tästä kuitenkin.
Sopimalla huonompaan lopputulokseen?
Tavanomainen, hieman juurtunutkin ajatus on, että sopimalla riitansa päätyisi jotenkin huonompaan lopputulokseen, kuin riitelyään jatkamalla.
Oikeuteen ja ”päätyyn asti”, koska olen asiassani oikeassa ja toinen osapuoli väärässä, mikä sitten tulisi olemaan lopputuloskin.
Ei siis asiaa sopia kannata, koska silloin joutuisi itse luopumaan jostain. Tai tottakai sopia voidaan, mutta vain jos toinen osapuoli maksaa kaiken, ja myöntää päälle olleensa väärässä.
Muutama varoituksen sana
No, ensinnä vaikka olisikin asiassaan oikeassa ja toinen osapuoli kaikilta osin väärässä, minkä pääosin kyseenalaistan, liittyy tilanteeseen monta muutakin muttaa.
Harva asia on mustavalkoinen, ja yleensä kyse on näkökulmasta.
Lisäksi jokin syy siihen on ollut, että riitaan on päädytty. Harva huvikseen riitelee, vaikka tällainenkin taho voi löytyä.
Ja onko koskaan käsillä tilannetta, jossa omasta kannastaan ja voitostaan voisi olla täysin varma? Ja vielä siten, että vaikka asia käräjillä suotuisasti päättyisikin, etteikö hovioikeus tätä voisi toisin kääntää, ja päättyisikö käsittely vielä siihenkään?
Mielestäni edellä tarkoitettua tilannetta ei ole.
Olen myös sitä mieltä, että liikesuhde, tai mikä tilanne onkaan kyseessä on jo osin epäonnistunut kun riitelemään on päädytty.
Näin ollen ajatus siitä, että vielä tässä vaiheessa voisi kaiken omansa saavuttaa, ja toinen osapuoli kaikesta vaatimastaan luopua, on mielestäni hieman utopistinen.
Vaiko sittenkin parempaan lopputulokseen?
Edelliset huomioiden, ei sovinnollinen lopputulos olekaan enää huono vaihtoehto.
Usein tämä on käsillä olevista lopputuloksista paras, ja väärä vertailukohta asiassa on se tilanne missä oltaisiin ilman riitaa.
Kannattaa myös huomioida, että sovinto on sellainen lopputulos, minkä itse valitsee. Oikeudesta tulee tuomiona sellainen lopputulos, mikä sieltä tulee. Joko itselle mieluisa, tai sitten ei.
Enkä toki tarkoita, etteikö ole olemassa asioita, jotka vaan on pakko ratkoa tuomiolla. Kyllä näitäkin on, eikä mihin tahansa sovintoon tarvitse suostua.
Mihin siis päädyttiin
Itse katson asioiden sopimisen olevan se ensisijainen ja tarkoituksenmukainen vaihtoehto.
Harva asiakas- tai liikesuhde, taikka esimerkiksi naapuruus on myöskään käräjillä parantunut.
Alun näkökulmaan palaten, todennäköisesti sopimalla päädyt parempaan lopputulokseen, kuin riitelyäsi jatkamalla. Ja huomattavasti nopeammin.
Onhan myös kaikki riitelyyn käytetty aika muusta pois.
Asian selvittelyn ja sopimisen tueksi voi toisaalta olla hyvä ottaa ulkopuolista apua, molempien osapuolten. Tällä tavoin asiaan saadaan sellaista perspektiiviä ja näkökulmaa, mikä oman asiansa keskellä olevilta osapuolilta voi jäädä tavoittamatta.
/ Samuli