Otsikon fraasi on eri muodoissaan valitettavankin tuttu. Sopimuksia tehtäessä usein ajatellaan, että kun asiat on jo osapuolten välillä suullisesti sovittu tai keskusteltu, ovat lopulliset sopimusasiakirjat lähinnä lappuja, joille ei tule antaa enempää huomiota. Nimet alle, ja eteenpäin.
Tästä vahingot yleensä alkavat.
Sopimus sitoo sellaisenaan
Mikään sopimus ei ole vain lappu, eikä sopimukseen tai sen liitteisiin kirjoitettua tai kirjoittamatta jätettyä voi välinpitämättömästi sivuuttaa.
Kuluttajalla saattaa olla tiettyjä oikeuksia, mitkä rajaisivat vastuita ja velvoitteita jälkikäteisestikin. Kuitenkin elinkeinonharjoittajien välisissä suhteissa voidaan pitää käytännössä varmana sitä, että mihin nimensä laittaa siihen sitoutuu. Huolimatta siitä, antoiko asialle enempää huomiota vaiko ei.
Mitä edellä on yrityksistä ja elinkeinonharjoittajista todettu, voidaan samaistaa myös esimerkiksi näiden osakkaiden tai muiden yhtiökumppaneiden välisiin sopimuksiin.
Elinkeinonharjoittajan katsotaan hyväksyneen sopimukseen liittyvät riskit
Pacta sunt servanda, sopimukset on pidettävä. Sellaisina kuin ne on tehty.
Sivuuttaen tilanteet, joissa kyse olisi esimerkiksi vilpistä tai muusta petollisuudesta, on sopimusehtojen jälkikäteinen sovitteleminen, kohtuullistaminen tai muu muuttaminen erittäin harvinaista.
Vaikka esimerkiksi oikeustoimilaki (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista) tuntee mahdollisuuden kohtuuttoman sopimusehdon sovitteluun tai huomiotta jättämiseen, harva elinkeinoelämässä allekirjoitettu sopimus tai sen ehto todellisesti saisi tällaista luonnetta, vaikka itsestä saattaisi muulta tuntua.
Esimerkiksi sitoutuminen sopimuksen arvon moninkertaisesti ylittävään sopimussakkoon tai vahingonkorvaukseen on harkittu teko, eikä ehtoa todennäköisesti kohtuullistettaisi, josko sakko tai vahingonkorvaus tulisikin maksettavaksi. Myös esimerkiksi riidanratkaisumenettely, mikä kalleudessaan ylittäisi tosiasiallisen mahdollisuuden hakea oikeutta, ei niin ikään päätyisi kohtuullistettavaksi.
Elinkeinonharjoittajan katsotaan toimivan harkiten, oman riskinottohalukkuutensa puitteissa, ja sitoutuvan siihen, minkä allekirjoituksellaan hyväksyy.
Sillä on väliä, kuka sopimuksen laatii
Sopimuksia tehtäessä on lopullinen sopimusteksti luettava tarkoin. Huomiota tulee kiinnittää sekä siihen, mitä sopimuksessa lukee että siihen, mitä siellä ei lue.
Vastapuolen avustajan laatima sopimus ei todennäköisesti ole itselle hyvä, ellei toimeksiantoa sopimuksen laatimiseksi ole annettu yhteisesti. Se, että joku juristi on ns. sopimuksen katsonut, ei takaa allekirjoitettavuuden kannalta yhtään mitään. Ehtojen soveltuvuus omaan tilanteeseen tulee aina arvioida omista lähtökohdista, eikä mitään yleistä, kaikkeen pätevää sopimusmallia ole olemassa.
Suulliset puheet tai aiempi viestittely usein mitätöidään sopimuksessa olevalla maininnalla, eikä niistä tällöin ole saatavissa apuja myöhemmin.
Sopimusten tekeminen vaatii erityistä huolellisuutta, muun muassa edellä kuvatut seikat huomioon ottaen. Asiantuntija-avusta on pääsääntöisesti hyötyä. Kaikissa tapauksissa näiden lappujen merkitys on kuitenkin välttämätöntä tiedostaa.