Riidat, niistähän lakimiehet tunnetaan.
Tyypillisin vastaus kysymykseeni, ”käytättekö jotain lakimiestä?”, on vuosien varrella ollut ”ei onneksi ole ollut tarvetta”. Riidat siis, ja lakimiehet, jotka ajatellaan riitelyn kautta.
Teemme me juristit totta kai paljon muutakin. Mutta puhutaan nyt siitä riitelystä.
Riidan syntymiseen ei paljoa vaadita; yleensä siihen riittää kaksi osapuolta ja yksi asia. Riidan selvittäminen onkin sitten usein monimutkaisempi juttu.
Moni ajattelee, ettei riidan selvittämiseen kannattaa ottaa avuksi lakimiestä, eskaloimaan tulee vaan riitaa. No, mietitäänpä hetki. Tunteiden kuohussa oleva asianosainen, itse omassa asiassaan, vai ulkopuolinen ammattilainen, joka katsoo asiaa etäämmältä ja hakee tähän ratkaisua. Vielä kertoo tietävänsä mitä laki asiasta sanoo, ja osaa suurin piirtein arvioida, miten oikeus mahdollisesti asian ratkaisisi.
En sitten tiedä, itse valitsisin jälkimmäisen.
Toinen sinällään ihan relevantti argumentti ovat kustannukset. Ammattilaisen käyttäminen kun maksaa. Tämä on täysin totta, ja niin maksaa sekin kun ei käytä, varsinkin jos sattuisi käymään niin, että toinen osapuoli käyttää ja oikeudessa tavataan. Valveutuneimmallakin omien asioidensa ammattilaisella saattaa lopputuloksena olla varsin suuri lasku vastapuolen asianajokuluista, ja toki se itse hävitty pääasia.
Mitä kuluihin tulee, usein helpotusta saa oikeusturvavakuutuksesta, joka ainakin pääsääntöisesti kattaa asiakkaan omista kuluista merkittävän osan. Olettaen toki, että vakuutus on olemassa. Useimmista kotivakuutuksista ja yritystoiminnan vakuutuksista tämä onneksi löytyy.
Riitelyn muodosta ja kestosta todettakoon, että suurin osa riidoista ratkeaa nykyisellään sovinnollisesti, ja hyvä niin. Tuomioistuintie on pitkä ja epävarma, ja sovinto sen sijaan sitä, mitä osapuolet lopulta itse haluavat, tai vähintään ovat valmiit hyväksymään. Jutussa on kaksi voittajaa, tai ei ainakaan yhtään varsinaista häviäjää. Asiathan on mahdollista sopia aikalailla milloin tahansa, vaikka olisi jo käräjilläkin päätetty käydä. Ja toisaalta, jos sovintoa ei löydy, aina on vaihtoehtona selvittää lopputulos vaikka ylimmistä oikeusasteista saakka.
Ajatus siitä, että jää yksin omassa asiassaan, ei ole erityisen houkutteleva, varsinkin kun vaihtoehtoja on. Paitsi että asiaan saa ulkopuolisen näkökulman, joka kuitenkin lähtökohtaisesti on omalla puolella tai vähintään omaksi parhaaksi (se kyllä kerrotaan jos asiakkaan oma käsitys on virheellinen) voi samalla asiaan liittyvän huolen tai merkittävän osan siitä huolesta ulkoistaa. Tällöin jää tilaa keskittyä myös muuhun elämään, tai yritystoimintaan, menettämättä kaikkea aikaansa ja huomiota käsillä olevien erimielisyyksien vuoksi.
Riidelläkö siis yksin vai yhdessä? Se on jokaisen itse tehtävä valinta. Apuja on saatavilla.
– Samuli