Oletko harkitsemassa yrityksesi myyntiä vai onko jokin taho lähestynyt sinua yrityksesi ostoaikeissa? Onko ostajalla valmis sopimus, jonka tämä pyytää allekirjoittamaan? Pysähdy hetkeksi arvioimaan asiaa oikeuksiesi ja velvollisuuksiesi näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastellaan aie- ja esisopimuksen eroja ja erityisesti näiden asiakirjojen sisältämiä riskejä yrityskaupoissa.
Yleisesti aie- ja esisopimuksesta
Sekä aie- että esisopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa sovitaan myöhemmin tehtävän sopimuksen tekemisestä. Ne voivat mahdollisesti sisältää etukäteisen sopimuksen myöhempään sopimukseen, kuten kauppakirjaan, otettavista tietyistä ehdoista.
Aie- ja esisopimuksia tehdään tyypillisesti yrityskauppojen alkuvaiheessa, kuten kerroimme aikaisemmassa yrityskauppoja tarkastelleessa blogissamme (”Asiantuntija-apu auttaa pienentämään yrityskauppoihin liittyviä riskejä”). Artikkelissa ei käsitellä muissa tapauksissa tehtäviä vastaavia sopimuksia.
Mitkä ovat aie- ja esisopimuksen pääasialliset erot?
Aie- ja esisopimuksen pääasiallisena ja tärkeimpänä erona on se, että tyypillisesti ainoastaan esisopimus näistä kahdesta sisältää osapuolta sitovia ehtoja.
Esisopimukseen kirjatut asiat voivat ja tyypillisesti myös ovat, myöhemmin allekirjoitettavan kauppakirjan ehtoina. Esisopimuksessa sovitaan tyypillisesti ankarammista velvoitteista, kuten yrityskaupan toteutumisesta tiettyjen ehtojen täyttyessä.
Aiesopimus sisältää tyypillisesti ainoastaan osapuolten tarkoituksen tai yhteiset raamit tietyn sopimuksen tekemiseen tulevaisuudessa, eikä velvoita esisopimuksen tavoin tekemään kauppaa tietyin ehdoin. Myös aiesopimus voi kuitenkin sisältää sitovia osia. Aiesopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi velvoitteesta olematta neuvottelematta kenenkään toisen tahon kanssa (ns. yksinoikeus), Due Diligence -tarkastuksen suorittamisesta, tai yrityskaupassa osapuolten noudattamasta aikataulusta. Lisäksi voidaan sopia salassapidosta. Aiesopimuksen noudattamatta jättäminen voi tietyssä tilanteessa lisäksi synnyttää rikkovalle osapuolelle vastuun toisen osapuolen kuluista, joten aiesopimusta ei voida pitää täysin merkityksettömänä dokumenttina.
Esisopimuksia vuorostaan hyödynnetään erityisesti tilanteissa, joihin liittyy paljon epävarmuustekijöitä ja tapauksissa, kun esisopimuksella pyritään varmistamaan yrityskaupan toteutuminen.
Mitkä ovat aie- ja esisopimuksiin liittyvät suurimmat riskit yrityskaupoissa?
Sopimukseen voidaan lisätä ehto sopimussakosta, joka varmistaa sopimuksen noudattamisen, mutta samalla luo osapuolelle riskin sen realisoitumisesta.
Esisopimus (tyypillisesti) tai osa sen ehdoista, voidaan tehdä myös vain toista osapuolta velvoittavana. Tässä tilanteessa juristin käyttäminen on vielä tärkeämpää, jottei sitoudu sellaisiin ehtoihin, joita ei pysty lopulta noudattamaan ja joiden rikkomisesta joutuisi esimerkiksi suorittamaan huomattavaakin sopimussakkoa. Osapuolten olisi hyvä ymmärtää, mihin kumpikin sitoutuu ja mitkä ehdot koskevat kutakin osapuolta, mahdollisten sopimuksesta tulevien riskien arvioimiseksi.
Asiassa on huomioitava, että esisopimuksen sisältöön ei myöskään pysty lähtökohtaisesti vaikuttamaan enää kauppakirjan laatimisvaiheessa, vaan jotkut ehdot otetaan ns. automaattisesti suoraan esisopimuksesta. Tämä voi itsessään luoda hallitsemattomia riskejä yritykselle tai jopa sen edustajille, erityisesti tilanteessa, jossa osapuolet eivät ole konsultoineet asiassa asiantuntijaa.
LOI eli ”letter of intent” voi tarkoittaa sekä aiesopimusta että esisopimusta
Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi, aie- ja esisopimuksesta käytetään jossakin tilanteissa englannin kielellä termiä ”letter of intent” (tai lyhyesti ”LOI”). Näin ollen englanninkielisessä asiakirjassa sen todellinen sisältö määrää sen, onko kyse aie- vai esisopimuksesta. Lisäksi yrityskaupoissa hyödynnetään ns. indikatiivisia ostotarjouksia (non-binding indicative offer, ns. ”NBIO”), jotka voivat sisältää aie- ja esisopimuksen kaltaisia piirteitä. Tällaisia asiakirjoja on, ilman asiantuntijan apua, vaikea erottaa näistä toisistaan.
Dokumentin otsikointi ei muutoinkaan määrää sopimuksen todellista sitovuutta, vaan se määritellään lopuksi sen sisällön perusteella. Tämän vuoksi asiassa on hyvä käyttää asiantuntijaa.
Ota yhteyttä Tuomikoski Legalin asiantuntijoihin, mikäli pohdit yrityskauppaasi liittyviä asioita, tai haluat esimerkiksi konsultoida asiantuntijaa aie- tai esisopimukseen liittyvistä velvoitteista tai riskeistä. Autamme mielellämme.